Johannesjuhlat osuivat vuonna 2017 samaan päivään suomalaisen kansallispuvun syntymäpäivän kanssa.
Uuden, tarkistetun Johanneksen kansallispuvun julkistamisen ajoitus oli siten täydellinen. Suomalaisen kansallispuvun syntymäpäivää on vietetty vuodesta 2005 alkaen aina elokuun viidentenä päivänä.

johanneksen kansallispuku
Pukumallit Irma Lempinen ja Leena Saaristo. Valkea sarkaröijy lämmittää, silkkiröijy korostaa puvun juhlavuutta. (Kuva 1 Anni Himberg, kuva 2 Sari Scimone).

Kansallispukujen suhteen koettiin Paimiossa valtakunnallisestikin merkittävä tilaisuus, kun siellä esiteltiin Johanneksen naisen uusi kansallis­puku. Pukutarkistuksia tehdään vuosittain yksi tai useampia, mutta kokonaan uudet puvut ovat harvinaisempia.

Kansallispukuperinnettä suhteessa nykyaikaan käsitteli juhlapuheessaan myös FT Outi Fingerroos:”Kansallispuvut ovat merkittävä osa aineellista kulttuuriperintöämme. Ne ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja talonpoikaisväestön 1700-1800 -luvulla käyttämistä juhla-asuista. Kyse on myös talonpoikaisen kansankulttuurin pelastamisesta. Lisäksi ne kertovat aina jotain kantajastaan ja siitä yhteisöstä, johon kantaja oletettavasti kuuluu.

Juuri kansallispuvuille on ominaista tietoinen pyrkimys säilyttää sekä tallentaa paikalliskulttuuria ja kotiseutua. Kansallispuvussa siivu tietyn alueen kansankulttuuria on tiivistetty hallituksi kokonaisuudeksi. Puvussa joka ikisellä ristipistolla, nyytingillä ja napinläven yksityiskohdalla on paikkansa ja tehtävänsä.
 
Kansallispukuprosessissa määritellään sitäkin, mikä on tärkeäksi koettua menneisyyttä ja millainen on tietyn paikan, kotiseudun sovinnainen ulkoasu. Kansallispuku on arvokas vaate, ja sen käytöstä on olemassa omat, tiukaltakin kuulostavat ohjeensa. Mikä kuitenkin tärkeintä, kansallispuvun kaltaista aineellista kulttuuriperintöä voidaan käyttää perinteen välittämiseen nykyajassa. Karjalaiset kesäjuhlat, häät ja hautajaiset ovat esimerkkejä tilanteista, joissa juuri johannekselaisen perinteen jatkuvuudella on merkitystä ja tarvetta.”